Irtiottoja agilityradoilla.

Tänään kävin agilitykentällä kokeilemassa uusia kikkavitosia miten saa koiran hakemaan putkea paremmin ja ahnekoira oppii kyllä nopeasti namialustojen salat;) Aluksi purin liikettä niin että vedin putken suoraksi ja lyhyeksi, jätin makupalat toiseen päähän- ja sitten koira vaan HKblån perään. Sitten putkea mutkalle ja sama palkka. Ja viimoseltaan pari hyppyä eteen ja lähetys putkelle.. Helppoa treenia kun itse nakottaa suht paikallaan ja koira tekee työn. Hyvin toimi ja olin todella iloinen treenin kulusta, alkaa olemaan vauhtia ja lentävyyttä radoilla. Ajattelin että pitäisi vielä hiukan purkaa liikettä, ja ottaa naksu matkaan, että varmasti Weppi tietää mistä palkka tulee ettei ala kisakentillä etsimään namialustoja esteiden alta;)

Nyt vaan tekemään kaikkia esteitä tosi mieluisiksi sekä palkitseviksi, kokeilemaan eri este yhdistelmiä, paljon hyviä, lyhyitä ja ytimekkäitä pätkiä, treeniä, liikettä ja paljon palkkaa. Siitä ne agility tytöt ja pojat on tehty. Tai ainakin itse toivon olevani oikeilla jäljillä, ja löytäneeni punaisen langan sekä kultaisen keskitien;)

Täytyy vielä mainita lihashuollon ja venyttelyn tärkeydestä meille ohjaajillekin, itse teen suht raskasta työtä, lenkkeilen ja jumppailen säännöllisesti, ja kappas BPM.n testituloksien mukaan minulla on erinomainen lihaskunto, mutta kaikki loput mättääkin;) Lihakset ovat aivan liian kireät, joten ollaan siinä pisteessä että siitä johtuen toinen olkapää on ylempänä ja selässä mutka. Ja eikä siinä kaikki, suorituskykykin laskee koska lihakset hapottuvat nopeasti, kun eivät saa happea kireydestä johtuen. Taidan jättää suosiolla marathontreenit treenamatta, puolikas olisi kyllä kiinnostanut, mutta taitaa mennä harakoille jos treenaa tällee rautakangen nielaisseena;)

Agilitykauden korkkaukset;)

Nyt Lappeenrannassa pääsee treenaamaan ihan uudessa agilityhallissa, on katto päänpäällä ja hyvä pohja juosta. Tiistaina sitten katottiin vuoden kunto, suht helppoja ja ytimekkäitä pätkiä, nopeella palkalla. Ja juu-u, kyllähän Weppi juoksee sen minkä minäkin. Treenikaverit naureskeli, että tavan lassie-koira häntä heiluen etenee samaa tahtia kun minä, mutta ajassa paimenkoiraa verraten lyhyemmillä "teillä" säästää paljon aikaa- ja välillä laittaa turbo vaihteen päälle ja kaasuttelee hurjaa kyytiä:)

Tämä hetki on maailmankaikkeuden vaikeampia tässä harrastuksessa, koska periaatteessa koira osaa jonkunverran lukea jo rataa, mutta silti pitää varmistella aika paljon.. Rengas on ihan "herranhallussa" osuu, jos on osuakseen, ja ohjaaja ei uskalla ottaa keinua ilman että on varmistus lentokeinun varalta. Putket pitää selkeesti opettaa vielä tarkemmin, että saisi niihin räjähtävän lähdön, ei tarttes suulle asti saattaa. Paljon hyppyjä, valssauksia, käännöksiä ja persjättöjä sekä liikettä, siinähän se.

Täytyy vielä antaa kiitosta koiran tervepäisyydestä, hyvin se kestää kaiken trafiikin ympärillään, ei paljoa piittaa muista koirista, eikä hurjasta metelistä mitä hallissa on kun 2 ryhmää pyörii yhtäaikaan. Tekee vain työnsä ja mönkii koppiinsa keräämään voimia;)

Tampere KV 14-15.3.2009

Eilen korkattiin näyttelyvuosi Tampereella, pkk podengoja oli ilmoitettu näyttelyihin peräti 23, mikä taitaa olla ihan suurin podengo määrä mitä on ollut;) Tuomarina toimi saksalainen rouva Birgit Piesk, joka oli saanut harjottelija arvostelijaksi Marianne Holmin.

Pisimmän korren veti tällä kertaa Wepin täysveli Irezumi Nascer do Sol "Oliver" ja Vsp.nä oli Acacia do vale do Juiz "Martta." Ihan tyhjin käsin mekään ei kotimatkalle lähdetty, vaan viemisinä oli Vara-Cacib ruusuke, mikä vierähti jostakin välistä, kun aivan kuumaan kärkeen ei mahduttu tälläerää. Eli tuloksena ERI ja valioluokan 2. sija- sekä vara-cacib, hauskasti näin. Arvostelu oli todella erinomainen, noottia tuli ainoastaan koosta, harmi ettei ymmärrä sanaakaan saksaa ja saanut selville paljon saivat mitatuksi;)

Kotimatkalle lähdettiin hyvillä mielin, ja pakkohan sitä oli ajaa IdeaParkin kautta, lompakko keveni huomattavasti siinä kauppakeskuksessa, mutta aivan mahtavat ja huikeat puitteet kyllä oli.. Ihmettelen suuresti miksei Lappeenrannassa ole vastaavaa- vaan Myllymäkeekin rakennetaan alvariinsa putinkeja toisensa viereen, miksi ihmeessä ei tehdä yhtä suurta kun tilaakin aikoinaan olisi ollut ja ostovirtaa myös rajantakanta?

Seuraavat kisat mitkä käydään on luultavammin agilityn puolella, ja odotankin innolla, että päästään treenaamaan ihan kunnolla. Tavotteita on ja saas nähä miten neitojen käy;)

Mitä tekee aito koiraharrastaja lauantai-iltaisin?

Ette ikinä arvaa, no juo tietysti limpparia ja treenaa koiria.. Asiasta tekee vielä huvittavamman se että meneillään on ukkojen saunailta, sain siis agilitysulkeisiin erittäin asiantuntevaa yleisöä kun esittelin koirien multitalentkykyjä vinokepeillä ja hypyillä jotka koostuivat rahkaämpäreistä ja suksisauvoista..Yleisö oli hyvinkin vakuuttunut koirien taidoista ja luultavasti jatkoivat kylpytynnyrissä tämän(kin) asian puimista.. ;)

Itse olen todella tyytyväinen treeneihin, ja aivan käsittämätöntä miten yhteistyökykyinen koira minulla on, hyvähermoinen, ahne sekä sopivan viettinen. Laiskan treenaajan unelmakoira! Olen pyrkinyt pitämään jäitä hatussa ja tekemään mahdollisimman lyhyitä ja ytimekkäitä vetoja saalisvietillä palkiten. Ja toimii.

Keppejä treenaan siis vinokepillä, mitkä ilmestyivät tuonne takapihalle pienellä vihjeellä.. Tekemiseen meni kuulema tunti- eli taitaa olla noissa myyntitavaroissa paljon ilmaa välissä;) Mukava opettaa niillä koska ei tarvitse huolehtia aloituksen suhteen ja koira oppii heti alkuunsa menemään luotisuoraan. Kukkahattu-koulutus rok,rok:)

Tänää on Luumäellä tarjolla off-roadia 24h putkeen "Lost in Bonehill." Ei juma, tyypit rymyää tuolla pitkin mettiä kalliilla vehkeillä ja ettivät jotain rasteja ja rikkovat autoja, juuu-u. Pitänee änywäy käydä kattomassa meininkejä, osallistujia peräti 77 eli on vilskettä ryteiköissä.(ja paikallisessa, vink*vink*)

Odottavan aika on pitkä...

Meille tänne Lappeenrantaan rakennetaan uutta(ja ainoaa) agilityhallia- ja kohta puolin saadaan treenata silleen että podengokin tarkenee=) Tai siis ei ainakaan sada sisälle lunta;)

Pääsin Wepin kanssa todella "kuumaan pienryhmään" kaikki taitavat olla 3-luokankoiria- ja sitten onkin tämä Weppi, joka ei ole kisannut vielä ollenkaan, mutta olen kyllä hyvinkin toiveikas, että saatetaan jokuinen kisa tänävuonna käydä. Treenimäärään nähden minulla on kyllä mukava ja taitava koira, sen suurempia ongelmia ei ole- kulkee sen minkä minäkin ja eikä välitä muista koirista tai ihmisistä tuontaivaallista.. Keppejä en ole oikeastaan vielä opettanut, koska en vielä itsekkään tiedä miten haluaisin ne opettaa=) Annoin toimeksiannon Lasselle, että tälläset haluaisin kotipihalle, kiitos..

Tehokasta vapaa-ajan viettoa..

Kävin kuluttamassa hyvinkin tehokkaasti vapaa-päiväni Espoossa, pääpointtina oli nähdä kennel Caramelon podengovauvat, ja jokuinen uusi podengotuonti Portugalista. Luumäeltä starttasin keskiviikkona, kauhulla totesin että Nokian gps onkin korttikohtainen, joten ei auttanut kun tulostaa kartta paperille ja lähteä kehäykköselle seikkailemaan.. Ja kyllähän sitä perille löysi muutaman mutkan kautta;)

Pennut olivat aivan ihania, saas nähä minkälaisia tittelihaita ovat vanhempana..;) Pääsin myös seuraksi pentutestaukseen Vihtiin, mielenkiintoista oli nähdä miten eritavalla pennut käyttäytyvätkin kun joutuvat toimimaan ihan omineen.. Siitä sitten vaan muokkaamaan ja kasvattamaan pentua omiin tarkoituksiin sopivaksi vahvistamalla toivottua käyttäytymismallia. Niin simppeliä- mutta aina niin vaikea toteuttaa omalla kohdalla ainakin- ja selvästi mitä pienempi koira sen enemmin etuuksia;) Paitsi nykyään molemmat koirat nukkuvat sohvalla, Weppi pesii mieluiten vielä tyynynpäällä- mikälie prinsassa luulee olevansa *nauraa*

Tuontikoirista näin keskikokoiset sileät portugalinpodengot Figon ja Myyn, Eli Figo do vale de Linhos ja Delinquente- varsin vauhdikkaita ja kauniita veijareita totuttuun tyyliin;) Pkk kauneutta edustivat Acacia do vale do Juiz "Martta" sekä Hera da terra de Montoito "Hera." Nuoret neidot pääsevätkin virallisiin näyttelyihin tuotapikaa ja uskoisin että tulevaisuus näyttää hyvinkin valoisalta. Toinen niistä ainakin valloitti minut niin perusteellisesti että olisin voinut latoa seteleitä tiskiin ja pistää kassiin;) Onnittelut Mimorille=)

Mieleenpainuvimpana oli kyllä matka hevostallille, jouduttiin Relluakin paikkailemaan välillä- aluksi kiinnitettiin "pohjapanssaria" muovikasseilla- ja lopuksi kaarrettiin suosiolla Toyota huoltoon, missä kiltti-setä auttoi neitoja(blondeja) hädässä ja parsi autoa nippusiteillä.. Voi veljet sentäs.. Vietiin sitten Mimorin kanssa pojille pullaa kahvitunnille ettei nyt ihan kiitollisuuden velkaan jääty. Tallilta löytyikin komia tupsujalka eli Friisiläinenhevonen Heidelbeere "Mustikka"(1.2.1999) harmillisesti myöhästyttiin valmennustunnin katsomiselta, mutta jääpä sitten seuraavaankin kertaan katsomista:)