Jäniskevennynys aina lenkin päätteeksi..

Nastan ja Wepin yhteistyö on saumatonta kun kyseessä omatoiminen jänisjahti. Nasta tekee laajan hakukuvion ja tiukkaa sien pienemmäksi jos saa jäniksen hajun nokkaan. Weppi odottaa sivistyneesti emännänvieressä ja heti kun Nasta älähtää ajohuudon niin portugalilainen lähtee vastaan. Ensin tulee jänis sitten saksanseisoja, ajovuoro vaihtuu portugalilaiseen ja saksalaiseen löytyy jarrut :) Varsin harmitonta hupia, kiinni ne ei niitä saa ja Weppi ei kehtaa yksin jäniksen perässä pitkälle painella.

Saksalaiset ovat  monenviljan riistakoiria ja täytyy olla ylpeä siitä miten hyvin Nastakin jänikset löytää, moni ajokoiramies olisi varmasti kateellinen toiminnan ripeydestä. Toimintamalli  aiheuttaa minulle päänsärkyä, jos seisoja osaa seisoa sekä tiedottaa niin miksi se ajaa kuin vinttikoira? Kysyttiin asiaa jo viisaammilta ja neuvoja tuli laidasta laitaan. Ehkäpä lähdetään kuumallejäljelle liinankanssa toppuuttelemaan tai sitten ostettava oma kotikani;) Moni oli sitä mieltä että riistatyö on vietävä loppuun ja jänis ammuttava jotta keksii että yhteistyöllä on varmin lopputulos. Kuulostaa ainakin hyvin loogiselta, mutta kyllä minulle lemmikkikanikin kelpaisi :)

Metsästyskoulutus on kyllä haastavinta mitä olen koskaan kokenut. Koira kuumuu, linnut/jänikset eivät pysy paikallaan, palaute koiralle on aina myöhässä ja oma-ajoitus pielessä. Voi jehna sentäs:) Onneksi koiralla on paljon kierroksia jotta antaa kouluttajan virheitä anteeksi, eikä ota nokkiinsa. Agilityssä lähti taannoin nuuhaamaan omiaan, palautin koiran radalle ja kappas ei halunnut enää hypätä kyseiseen nurkkaan päin.. Miten niin pehmeä?

Viikonloppuna on agilitykisat Kotkassa ja oli kyllä niin huono kenraali Wepiltä että möllikoiratkin tekee parempaa rataa. Mutta voiko koiralta vaatia täydellisyyttä jos oma ohjaaminen on sinnepäin ja ajatukset jossain muualla kuin agilityssä? Ehkäpä yritän skarpata viimeistään Kotkassa :)

Niin ja tärkein meinasi unohtua- Story goes Naughty girl täytti 11v isänpäivänaattona:) Toivottavasti huolettomia kilometrejä on vielä paljon jäljellä<3

 "Saksanseisoja vaarantaa mielenterveytesi ja lievemmissäkin tapauksissa aiheuttaa vähintäin vatsalaukunhiertymän"  


Löysin tämmöisen lausahduksen eräältä foorumilta ja siinä ehdotettiin että moinen lause pitäisi liittää näiden epeleiden rotumääritelmään:) Niin totta ja tiedän tunteen;)
              Aijemmin  Nastan lintuhaku oli liiankin nopeaa ja laajaa,  törmäys sekä peräänmeno 99% varmuudella. Toppuuteltiin muutaman kerran liinalla- ja nyt koira etenee neljä metriä kerrallaan ja kysyy lupaa edetä.. Liikkuu-pysähtyy-kysyy-liikkuu-pysähtyy-kysyy-liikkuu-pysähtyy-kysyy.. Ja jos patistaa eteenpäin niin liikkuu-pysähtyy-kysyy metrin välein:) Minusta tämä on herttainentapa ja osoitus siitä miten herkkä sekä kultainen koira on, mutta isäntä on asiasta hyvinkin erimieltä;) Tästä lähtien juoskoot jälleen valloillaan, ristimme kätemme että ei pahemmin törmäilisi tai söisi fasuja suihinsa.. Lets see..

Käytiin katsomassa KAER F-kokeita Raussilassa ja oli todella hieno mahdollisuus päästä seuraamaan taitavia koiria aitiopaikalta:) Laji ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, mutta ehkäpä vaikuttavinta mitä olen koskaan nähnyt. Kiitokset Kouvolan kanakoirayhdistykselle ja onnittelut kaikille tuloksiinsa tyytyväisille:)


Mitäs muuta, canicrossi ollaan aloitettu ja omakunto oli huonompi kuin uskalsin pelätä;) Kintut menee hapoille lyhyemmistäkin lenkeistä, hiki tulee ja palautuminen ei ole aivan samaa mitä silloin parikymppisenä.. Mutta kyllä tämä tästä, ei tarvise palella ulkosalla ja lenkki taittuu lyhyemässä ajassa kuin kävellen. Mukavaa vaihtelua ja kerrankin koiraa ei tarvitse vetämisestä kieltää- Nastahan on luonnonlahjakkuus;)

Kuva viime syksyltä.

Uudet perheejäsenet *3

Kun Pohjoisenreissu meni Nastan osalta saikkuiluun, niin mitä ei koiraharrastaja tekisikään seisojansa eteen? Kävimme eilen ostamassa kolme fasaanikukkoa pihapiiriin ja nyt on millä seisottaa;)

Ensimmäinen treeni onnistui yli odotuksien, koirahan löytää linnut leikiten ja seisoo niille kuin tatti. Uskomatonta!! Lintu kävelee 20cm päästä koiran kuonosta ja saksansaukko vaan seisoo jalka ylhäällä ja odottaa lisäohjeistusta.. Vau!! Uskomatonta ja mahtavaa! Näinhän seisoja toimii, mutta kun on niin monta jänisajoa takana että meinasi jo usko loppua. Kylläpä isäntäkin paukutteli henkseleitään treenien jälkeen ja naama oli hymyssä suin räntäsateesta huolimatta:)  


Mukava harrastuskoira, lupaavat metsästysominaisuudet ja nöyrä luonne, kasvattaja voi olla ylpeä tuotoksestaan- olemme onnekaita seisojan omistajia:)

Imatralta tuomisina tokonostetta ja kassillinen palkintoja :)

Imatran kennelkerho järjesti sunnuntaina ensin tokokokeen ja sen jälkeen oli tarjolla match show halukkaille. Pakkasin pikkuketyn ja portugalilaisen skodaan ja lähdimme aamupäivästä seuraamaan tokokoetta. Haaveissa oli jäädä myös mätsäriin, pikkukety siirtyi sopivasti ennen kehiä höyhensaarille ja suunnitelma saatiin täytäntöön. 


Portugalilainen pikku-porsas kerkesi autossa ollessaan syödä viimekertaiset palkintoherkut sekä emännän evässämpylät joten kehässä ei herkut enää kiinnostaneet. Kaikesta huolimatta  sijoitus ja tälläkertaa punaisten toinen. Tuomari tuli vielä jälkikäteen kyselemään koiran tietoja ja kehui liikkumista. Hyvä saavutus kun pelkästään pikkukoiria oli vajaa 40. Taas löytyy konnalle konnattavaa skodassa;)

Nasta onkin ollut viikon Pohjoisessa, kuitannut tyhmyydet innokkaasti häntää heiluttaen ja saanut vesihännän. Saksalaista ei saikku haittaa, etuoikeuskoiralla on kissanpäivät takkatulenlämmössä. Perjantaina lähden hakemaan maminmussukan kotia, kamalanihanaa koiraa onkin jo kova ikävä:)

LUVAllinen nollavoitto Wepille.

Viikonloppuna kisattiin portugalilaisella kolmenstartin verran ja tuomarina toimi lauantaina Mika Moilanen ja sunnuntaina joukkueradalla Johanna Nyberg.

Agilitypainotteinen viikonloppu oli täynnä jännitystä, epäonnea ja onnistumisen iloa:) Agilityradalta tuli LUVA ja nollavoitto, hyppikseltä HYL ja joukkeradalta ei saatu tulosta. Piirinmestaruus oli niin käsittämättömän lähellä, pieni lipsahdus lähes täydelliseltä radalta kaatui väärään hyppyesteeseen. Tästä ei lannistuta, ensi vuonna uudestaan- portugalialainen on kovassa kunnossa:)

Uusia hankintoja

Nyt on Ultrapointin DoGPS hankittuna, käyttäjänä toimii lähinnä appiukon hirvikoira, mutta olihan tota pakko testata Nastallakin:) Kerrankin tykkään elektroniikasta ja voisin ylistää laitetta loputtomiin. Karttasto on selkeä, näyttää tarkasti missä itse on ja missä koira lapattaa menemään. Siitä näkee myös nopeudet, etäisyydet, haukut, seisonnat ja on vesitiivis:)

Nasta kulkee metsässä 20km/h, pellolla vauhti tuplaantuu.

Kotona voi lenkin päätteeksi tarkistaa koneelta millaisia pistoja koira on tehnyt, paljonko kertyi matkaa,miten on matkassa pysynyt ja menikö  pillitykset läpi. Saatiin jänisajurikin rysänpäältä kiinni kun osattiin ennakoida kulkusuunnat. Nastan ilme oli näkemisen arvoinen,  WHAAAAT- mites työ täällä ootte? Jänisajo loppui kuin seinään ja koira oli silminnähden nolona :DD

En ollut mää, sanoi Nasta jo vuosi sitten...

Agilitkisat lähestyy, kolmestarttia viikonloppuna. Apua. Weppiä ei jännitä, se menee sinne minne ohjataankin ja silläsipuli.

Weppi ottaa rennosti kisojan alla.

Pentuetapaaminen Parkanossa



 Nasta pimu, Nöösi, Naava ja Nestor peltotyön jälkeen.



Kymmenen pistettä kasvattajalle erittäinhyvin järjestetystä pentuetapaamisesta Parkanossa. Järjestelyt toimivat moitteettomasti; päästiin koirien kanssa treenaamaan useasti fasaaneilla, kokeiltiin noutoja ja nautittiin maaseudun rauhasta saunoen ja syöden.

Paikalla olleet pennut olivat todella avoimia, reippaita ja ihmisystävällisiä. Malttoivat mallikelpoisesti tehdä töitä muista pennuista huolimatta ja laukauksista eivät olleet moksiskaan. Hienoja koiranalkuja kaikki ja toivottavasti näemme ensivuonna kokeiden merkeissä;)

Taitava siskolikka Nutukas

Huojentavaa oli kuulla, että nuori koira tarvitsee toimiakseen pelkästään (erittäin)paljon lintukontakteja. Ajastaan oppii mikä riista on isännän mieleen ja huomaa nopeasti itsekkin ettei niitä lintuja juoksemalla kiinni saa. Me luultiin, että koira on jo totaalisen pilalla kun ujeltaen ajaa jänistä, porsastelee lintuja hätyytellen tai vaihtoehtoisesti kaivaa myyriä pellolla.. Mutta kyllä siltäkin(ihme kyllä) seisovan kanakoiran geenit löytyi ja parani huomattavasti jokaisella harjoituskerralla.

Vesityökokeeseen ei ollut pitkä matka kun se järjestettiin mökin edustalla missä majoituimme

Isäntä kokeili vesityötä kylmiltään yhden ainoan kerran ja seuraava harjoitus oli sunnuntaina suoraan nuortenluokan vesityökokeessa. Kokeesta täydetpisteet ja isännän hymy on vieläkin kovin leveä:) Ensimmäinen koesuoritus on tehty ja tulevaisuuskin näyttää paljon valoisammalta viikonlopunjälkeen. Nyt vaan paljon treeniä, tuuria ja onnistumisia- lamppu on nyt sytytetty :D

Isäntä ja Nasta vesityökokeen jälkeen