Aloitin taas treenamisen uudelleen Wepin "äitiysloman" jälkeen, olin jo niin varma että pentuja tulee, mutta hyvin nuo valeraskausoireet hämää vanhaa kettuakin, ehkä nyt on viimeistään todettava tyhjäksi kun päiviä takana 52, ja ei mitään kummempia muutoksia fyysisesti. Harmi.
Mutta eihän me lannistuta- nyt vaan uutta matoa koukkuun agilitykentällä, päästiinkin treenaamaan aivan unelmaryhmään, olen todella mielissäni tästä käänteestä. Aijemmin treenasin "omatoimiryhmässä" nyt meillä on valmentaja joka ruoskii ja piiskaa meitä ohjaajia parempien tulosten saavuttamiseksi. Olinkin tiistaina aivan paineessa, koska huhtikuun jälkeen ei olla esteisiin koskettu ja nyt vielä uusi ryhmä edessä.. Hyvinhän ne treenit meni ja olemme tervetulleita vielä uudelleenkin;)
Tyytyväinen olen koiraani, on innokas ja menee sinne minne näytetään. Vauhtia haluaisin vieläkin lisää, 6-vaihde on vielä hukassa kentällä, mutta pupujahdissa on sekin vaihde nähty. Ohjaaja voi katsoa itseään peiliin ja miettiä miten saa vietin kohdalleen kentällekin, odotan innolla jäniksen metsästyskautta ja toivon saavani oman onnen käpäläni treenikassiin;)
