Metsästyskoira on erittäin hauska otus, en ole vuosienkaan jälkeen aivan varma mitä Nastan päässä liikkuu. Elämä ei käy tylsäksi, aina pitää olla askel edellä koiraa ja kuinka mukavuuden haluinen koira voi ollakkaan? En voisi kuvitella Nastaa ulkokoiraksi on niin ihmisenkoira kun voi vaan olla. Mutta toisaalta sillä on pettämätön nenä ja uskomaton kyky löytää riista, sohvakoristeesta tulee hetkessä suuri metsästäjä joka uppoutuu aivan omaa maailmaansa ja tekee intensiivisesti töitä ympäristöstä sekä kellonajasta riippumatta. Siinä on jotain selittämättömän alkukantaista mitä voisin lumoutuneena seurata päivät pitkät, kuinka ihminen on ollutkin rotua jalostaessa viisas ja miten geeniperimässä voi olla niin uskomaton määrä dataa sisäsyntyisesti?
Tästä oiva esimerkki eiliseltä lenkiltä. Koira tekee omaa hakuansa ja kohta se kantaa ilosesti jotakin minulle. Hetken tuijotettuani tajusin Nastan kantavan haukan syömää päätöntä rusakkoa, aluksi meinasin alkaa kirkumaan mutta tulin nopeasti järkiini ja pyysin koiran sivulle. Luovutus oli nätti ja loppulenkki jatkettiin rusakko kainalossa;) Nauratti vielä kotiovellakin kun jänöpaisti sojottaa mukana, koirat taitaa ansaita paistia ja käpälistä saa lisävauhdin portugalilaiselle agilitykoiralle:) Omavaraistoimintaa:D
 |
| Nasta the suuri metsästäjä;) |
