Seisomaton saksalainen...

Nyt alkaa pelto olemaan talven jäljiltä kuiva ja jyväjemmareilla on siemenet vielä pusseissa, erinomainen hetki muistutella koiraa tulevaisuuden ammatistaan. Jos aloitetaan positiivisista puolista niin isännän sekä emännän persaus tulee pysymään tiukkana, edessä taitaa olla aikamoinen jalkatyö ennen kun saadaan paistia pataan. Tai vaihtoehtoisesti ruokavaliota pitää muutta jyrsijäpitoisemmaksi, koska niitähän tuo töppöjalka kyllä löytää- linnut karkoittaa kyllä hyvinkin kauas;)

Saalisvietti on nyt seisontaa vahvempi, hyvin kauniisti/nöyrästi haravoi aluetta siksakkia tehden, vaihtaa pillillä välittömästi suuntaa ja tulee kutsuttuna nätisti luokse mutta seisonta jää vaanimisen asteelle- ja tietäähän siinä miten käy kun lintu pölähtää lentoon kun koirakin on valmiiksi kuin viritetty jousi. Voi persketti, että on hankalaa.

Omaa tuskaa tietysti lisää se kun youtube on pullollaan ulkomaisiavideoita joista näkee millaseen metsästyskoiraan on mahdollisuus jos vain osaisi oikein kouluttaa..  Todella monessa asiassa tykkään mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta nää koirajutut on vähän sellasia mistä ei tingitä, parhaani ainakin yritän ja ratkaisun koitan kaivaa esille vaikka viisaammilta kysellen:)

 Eiköhän se kadonnut seisonta löydy kun linnut alkaa olemaan muutakin kuin västäräkkiä, eihän sitä itsekkään millään 5euron tuntipalkalla täyttä työpanosta antaisi- taitaa lintukoirakin tarvita oikeat fasaanit. Saamansa pitää ;)