Irtiottoja agilityradoilla.

Tänään kävin agilitykentällä kokeilemassa uusia kikkavitosia miten saa koiran hakemaan putkea paremmin ja ahnekoira oppii kyllä nopeasti namialustojen salat;) Aluksi purin liikettä niin että vedin putken suoraksi ja lyhyeksi, jätin makupalat toiseen päähän- ja sitten koira vaan HKblån perään. Sitten putkea mutkalle ja sama palkka. Ja viimoseltaan pari hyppyä eteen ja lähetys putkelle.. Helppoa treenia kun itse nakottaa suht paikallaan ja koira tekee työn. Hyvin toimi ja olin todella iloinen treenin kulusta, alkaa olemaan vauhtia ja lentävyyttä radoilla. Ajattelin että pitäisi vielä hiukan purkaa liikettä, ja ottaa naksu matkaan, että varmasti Weppi tietää mistä palkka tulee ettei ala kisakentillä etsimään namialustoja esteiden alta;)

Nyt vaan tekemään kaikkia esteitä tosi mieluisiksi sekä palkitseviksi, kokeilemaan eri este yhdistelmiä, paljon hyviä, lyhyitä ja ytimekkäitä pätkiä, treeniä, liikettä ja paljon palkkaa. Siitä ne agility tytöt ja pojat on tehty. Tai ainakin itse toivon olevani oikeilla jäljillä, ja löytäneeni punaisen langan sekä kultaisen keskitien;)

Täytyy vielä mainita lihashuollon ja venyttelyn tärkeydestä meille ohjaajillekin, itse teen suht raskasta työtä, lenkkeilen ja jumppailen säännöllisesti, ja kappas BPM.n testituloksien mukaan minulla on erinomainen lihaskunto, mutta kaikki loput mättääkin;) Lihakset ovat aivan liian kireät, joten ollaan siinä pisteessä että siitä johtuen toinen olkapää on ylempänä ja selässä mutka. Ja eikä siinä kaikki, suorituskykykin laskee koska lihakset hapottuvat nopeasti, kun eivät saa happea kireydestä johtuen. Taidan jättää suosiolla marathontreenit treenamatta, puolikas olisi kyllä kiinnostanut, mutta taitaa mennä harakoille jos treenaa tällee rautakangen nielaisseena;)

Agilitykauden korkkaukset;)

Nyt Lappeenrannassa pääsee treenaamaan ihan uudessa agilityhallissa, on katto päänpäällä ja hyvä pohja juosta. Tiistaina sitten katottiin vuoden kunto, suht helppoja ja ytimekkäitä pätkiä, nopeella palkalla. Ja juu-u, kyllähän Weppi juoksee sen minkä minäkin. Treenikaverit naureskeli, että tavan lassie-koira häntä heiluen etenee samaa tahtia kun minä, mutta ajassa paimenkoiraa verraten lyhyemmillä "teillä" säästää paljon aikaa- ja välillä laittaa turbo vaihteen päälle ja kaasuttelee hurjaa kyytiä:)

Tämä hetki on maailmankaikkeuden vaikeampia tässä harrastuksessa, koska periaatteessa koira osaa jonkunverran lukea jo rataa, mutta silti pitää varmistella aika paljon.. Rengas on ihan "herranhallussa" osuu, jos on osuakseen, ja ohjaaja ei uskalla ottaa keinua ilman että on varmistus lentokeinun varalta. Putket pitää selkeesti opettaa vielä tarkemmin, että saisi niihin räjähtävän lähdön, ei tarttes suulle asti saattaa. Paljon hyppyjä, valssauksia, käännöksiä ja persjättöjä sekä liikettä, siinähän se.

Täytyy vielä antaa kiitosta koiran tervepäisyydestä, hyvin se kestää kaiken trafiikin ympärillään, ei paljoa piittaa muista koirista, eikä hurjasta metelistä mitä hallissa on kun 2 ryhmää pyörii yhtäaikaan. Tekee vain työnsä ja mönkii koppiinsa keräämään voimia;)