Nyt Lappeenrannassa pääsee treenaamaan ihan uudessa agilityhallissa, on katto päänpäällä ja hyvä pohja juosta. Tiistaina sitten katottiin vuoden kunto, suht helppoja ja ytimekkäitä pätkiä, nopeella palkalla. Ja juu-u, kyllähän Weppi juoksee sen minkä minäkin. Treenikaverit naureskeli, että tavan lassie-koira häntä heiluen etenee samaa tahtia kun minä, mutta ajassa paimenkoiraa verraten lyhyemmillä "teillä" säästää paljon aikaa- ja välillä laittaa turbo vaihteen päälle ja kaasuttelee hurjaa kyytiä:)
Tämä hetki on maailmankaikkeuden vaikeampia tässä harrastuksessa, koska periaatteessa koira osaa jonkunverran lukea jo rataa, mutta silti pitää varmistella aika paljon.. Rengas on ihan "herranhallussa" osuu, jos on osuakseen, ja ohjaaja ei uskalla ottaa keinua ilman että on varmistus lentokeinun varalta. Putket pitää selkeesti opettaa vielä tarkemmin, että saisi niihin räjähtävän lähdön, ei tarttes suulle asti saattaa. Paljon hyppyjä, valssauksia, käännöksiä ja persjättöjä sekä liikettä, siinähän se.
Täytyy vielä antaa kiitosta koiran tervepäisyydestä, hyvin se kestää kaiken trafiikin ympärillään, ei paljoa piittaa muista koirista, eikä hurjasta metelistä mitä hallissa on kun 2 ryhmää pyörii yhtäaikaan. Tekee vain työnsä ja mönkii koppiinsa keräämään voimia;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti