Valaistuminen

Maanantaina olin oikein supertehokas perheenäiti. Aamulla pyörähdin malinoiskehässä Lappeenrannan koiranäyttelyissä, sieltä vaatteiden vaihdon jälkeen agilityhallille ja siitä tokokentälle. Harvemmin sitä tulee kikkurat päässä ja poskipunat poskissa treenattua koiria. Mutta kerrankun pääsee kotoa karkamaan ni ollaan sitten kokorahalla ;)

Agilitytreenit Wepillä ja Nastalla ookoo. Weppi on valeraskaana ja vaisu, muisteltiin enimmäkseen  kontakteja. On se vaan hieno koira, tekee poikkeuksetta just niinkuin haluan. Ei anna äiskän laiskotella vaan tiukkaa juoksutreeniä alusta loppuun, jos ite hidastelee niin samaa tekee koirakin. Pikkuajuri<3 Nasta on super, agility sopii hyvin kuullunymmärtämisprojektiin ja työmäärä nähden kelvollinen tapaus. Aloitettiin ihan oikeassa ryhmässäkin ja toistaiseksi kiitettävä oppilas. Hauskaa tehdä pelkistettyä treeniä pitkästä aikaa, viimeeksi oli 7 erilaista estettä plus takaakierto ja ryhmäläiset olivat aivan kauhuissaan;) Tälläistä kaipasinkin, mukavaa yhdessäoloa takuuvarmalla onnistumisella.

Tokosta pitää mainita senverran, että näyttöruutu oikeasti toimii. Pidin sitä aivan huuhaana ja kappas p*erkele, pari toistoa ja Nasta tarjoaa ruutua itse. Oli oikeasti sen näköinen että lamppu syttyi ja oon vieläkin niin onnellinen vaikka tapahtuneesta on jo neljä päivää ;). Nyt jaksaa taas puurtaa, seuraavaa odotellessa :DD

Saksalainen vehkapupu :) Huomaatteko miten törkykarvainen on siisteytynyt viimepäivinä?

Maksullisissa treeneissä

Käytiin Nastan kanssa Marko Vuorenmaan tokoseminaarissa ja olin miltei kauhusta jäykkänä koko edeltävän viikon. Saksanseisojalta on tyystin kadonnut järki ja tottelevaisuus kevään edetessä. Edistystä ei ole juurikaan tapahtunut (päinvastoin)  ja nykyään tuntuu siltä kun hihnasta löysää ni metsään meni jo- kirjaimellisesti;) Koko ajomatkan tsemppasin itseäni  ettei koulutus voi niin huonosti mennä ja  tuskin Marko laittaa asiakasta itkien kotimatkalle.

Yllätyksenä oli ettei koira säätänyt sen kummempia ja jaksoi tehdä 20minuuttia töitä putkeen. Otettiin häiriötreeniä koiran ollessa sivulla (onnistui hienosti) ja käskynalla kun  itse olin kauempana. Yllättäen 3metriä teki tehtävästä vaikean ja onhan se niin että porsastelua/korvattomuutta esiintyy enemmin kun olen kauempana. Lopuksi harjoiteltiin täyskäännöstä vasempaan ja perusseuraamista. Koin jälleen muutaman AHAA-elämyksen ja sain paljon motivaatiota seuruunopettamiseen.  Palaute oli kannustavaa, pitää vain edelleen selkeyttää/yksinkertaistaa treenejä ja kannustaa koiraa onnistumisiin. Nastaa ei saa kuulema dissata- se kyllä oikeasti yrittää tehdä töitä, mutta tarvii enemmin toistoja/häiriötreenejä kuin  maagiset paimenkoirat.. Seminaarista on ollut paljon hyötyä, uudet näkökulmat avartavat ja tiedot on päivitetty. Ehkäpä onnistun ehkä en, mutta ainakin eväitä riittää matkanvarrelle.

Hakukaarta, metsästysintoa ja mukavuudenhalua löytyy sisäsyntyisesti :)

Täskennystä reeneihin

Törmäsin mielenkiintoiseen blogiin, jota luen jatkossakin aktiivisesti Olisin halunnut linkittää sen myös suosikkeihini, mutta ehkäpä onnistun kun jaksan vielä hetken rämpätä ;) Mutta blogi on tämä

:http://koiraseminaarit.blogspot.com/

Olinkin valmiiksi ajatellut, että minun tulisi selkeyttää treenejä eli Nastan pitäisi tietää koska tehdään töitä ja milloin hengaillaan. (Plus mikä laji on kyseessä) En ole ollut johdonmukainen tässä(kään) asiassa ja tähän tulee suuri muutos :) Pekka Korrilta löytyi ainakin paljon erinomaisia vinkkejä kilpailunomaisen treenaamiseen/ virittelyyn ja loppupalkkaukseen. Kunhan sulattelen asioita vielä hetken niin vien uudet tuulet myös pikimmiten koulutuskentille. Kotitreeneissä koira toimii poikkeuksetta erinomaisesti, mutta ryhmätreeneissä  sävelet on totaalisesti hukassa ja  luultavasti koirakaan ei tiedä ollaanko tultu lintutreeneihin/leikkimään vai tokoon.. Kaveri onkuin lentoon lähdössä ja paineistuksissaan tarjoaa kaikkea kummallista, sellaista sählä-Nastaa mikä se ei oikeessa elämässä edes ole.

*Ryhmätreenejen helpottaminen
*Virittelysana kentällä menoon ja pois tuloon.
*Kontaktikävely liikkeiden väliin ja palkattomuuden kestoa.

Metsästyskoiran kiroja vai iloja ? :)

Tänään käytiin porukalla treenaamassa ja tsekkaamassa kisakuntoa Tapavainolan koirakentällä ja voin kertoa että fiilikset ovat varsin sekavat. Kenttä oli sopivasti pupumaastoissa metsänlaidassa ja puuskittainen tuuli riivasi treenaajia. Mutta päivän kysymys kuuluu mitä tekee ilmavainuinen metsästyskoira? No, ilokseni voin kertoa että muista ihmisistä/koirista ei ota ollenkaan häiriötä mutta puput haistaa  kiitettävän hyvin.. Mielenkiinto oli aivan muualla kuin tottelevaisuustreenissä ja jos kovensi käskyjä niin tulos oli vieläkin kauempana siitä toivotusta.. Onneksi itselläni on iän mukana tullutta viisautta,  nostin hattua ja keskeytin treenin alkuunsa. Tiedän kyllä mitä koira osaa ja mihin se parhaimmillaan pystyy. Sitä ei tartte muille todistella vaan ainakin henkilökohtaisesti  teen töitä puhtaasti itselleni ja haastan (kyseenalaistan)  itseäni koiran kouluttamistaidoissa. Seuraava kysymys kuuluukin, että osaanko itse olla pilaamatta lupaavaa nuorta harrastuskoiraa? Missä menee kurittomuuden / metsästysinnokkuuden raja vai onko sellaista?






Kyllä harmittomana ja hyvätapaisena perhekoirana oleminen on metsästyskoiran helpoin päivätyö, tuumii Nasta

Tokotokotoko

Eli niillä mennään ja kalenteriin on laitettu ylös 16.6, jolloin on mannermaiseten kanakoirien tottelevaisuusmestaruuskilpailu Jyväskylässä. Säännöt on saksanseisojakerho ryn omat ja muutama villikortti on liikkeissä mitä ei olla vielä tehty. Noutoliike aiheuttaa hilpeyttä, koska esinettä ei ole rajattu vaan sen tulee olla "asiallinen" ja tietysti oma mielikuvitus keksii vaikka mitä noudettavaa näin kevään kunniaksi:)  Avoimessa luokassa (yli kaksivuotiaat koirat) tuomari heittää esineen ja ohjaaja käskee noutamaan. Ja toisessa liikkeessä tuomari piilottaa ja ohjaaja laittaa  koiran hakuun rajatulle alueelle. Lainaan kenties Ainon mollamaijaa, johon Nasta on kovin rakastunut tai keksitään jotai hiukan omaperäisempää. Damia en omista ja minusta TOKOn kapulat kuuluu vain minun viskottavaksi? Onhan tässä vielä aikaa miettiä. Tuomarina toimii Mauri Pehkonen ja liikkeitä on kokonaisuudessaan 12 ja maksimipisteet on 120.

Muutoin ollaan treenattu yllättävän ahkerasti ja yleensä koetilanteessa on aivan päinvastainen tilanne. Muistan joskus osallistuneeni Imatrankisoihin peruutuspaikalle treenittä ja tuloksena taisi olla vahva ykkönen ja luokkavoitto. Mutta koirat on niin erilaisia ja nyt ehkäpä ensimmäistä kertaa elämässäni joudun oikeasti pohtimaan mitä olen tekemässä ja mitä asioita palkkauksella vahvista. Voin kertoa että työnjälki ei ole verrannollinen käyttettyihin tunteihin mutta ainakin olen tosissani yrittänyt :)

Hankikelejä ja suksittuja kilometrejä:)

Ollaan saatu nauttia vanhanajan hankikantokeleistä ja kylläpä on mukavaa vaihtelua peruslenkkeilyyn. Ihan parhautta kun saa koko lauman lenkitettyä hiihtäen ja peltomaisemat alkaa kotirapulta. Ei ole hihnoja nähneet taaskaan muutamaan viikkoon. Maanantaina olin jälleen aivan pulassa agilitytreeneissä, varsinkin tämän SM- edustustokokoiran kanssa;) Noh, me ollaan kirjaimellisesti hiihtolomalla- harvinaista herkkua nämä hankikantokelit, kerkeehän sitä hihnassa lenkkeilemään myöhemminkin. Hermo lepää kun saa hiihtää rauhassa ja nautiskella keväisestä auringonpaisteesta<3 Koirat juoksee missä kukakin, Weppi ja Chiqi lönkyttävät yleensä perässä ja Nasta tekee hyvää hakukaarta jossakin silmänkantamattomissa;)

..Vaikkei näy, niin silti ollaan kuulolla ja välittömästi kytkettävissä ;)

Tokossa harvinaista yhdistelmäkykyä ja järjenkäyttöä Nastalla. Nyt on keksinyt (vihdoin) että kiertäminen on so last season ja tarjoaa suoraa sivulletuloa noudossa sekä luoksetulossa. Ja ruudunkin löysi täydestä matkasta,aivan ennen kuulumatonta :D Kyllä sillä jotain päässä liikkuu, vaikka välillä tuntuu ettei välähdä millään. Joskus on sellainen fiilis että voisin vaihtaa seisojan välittömästi sadanlitran akvaarioon.. ;)

Välillä välähtää toisinaan ei, diplomaattinen vastaus monipuoliselta metsästyskoiralta.

Hiíhtotreeniä

Hiihtoloman kunniaksi vetokoirahiihtokausi korkattu yhteistreeneissä Kouvolassa. Saldona pari volttia alamäessä ja laskeutuminen ei ollut aivan telemarktasoa vaan kirjaimellisesti turvalleen;) Nasta ei onneksi pelästynyt rysäytystä vaan tuli nuolemaan naamaa ja "auttamaan" varusteiden oikomisessa. Reissu meni muuten hyvin, pääsin tekemään jokusen ohituksen ja lopuksi vedätin toisen koiran perässä. Kyllä se juosta osaa, ei epäilystäkään. Lähdössä on tosi rauhallinen ja katsoo hieman peloissaan kun kaikki ympärillä olevat käy tosi kuumana. Mutta kun "KII-KII"- lähtökäsky kajahtaa niin kyllä  lähtee kuin haukirannasta. Talvilajit ei oo kyllä mun juttu, mutta voihan kaikkea harrastella koiran iloksi;)