sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Karkulaispodengo..


Tänään oli tarkoitus lähteä "ketyilemään" agilitykisoihin Imatralle, ja aamu sujui normaaliin malliin, koirat ulos, ruuat turpoamaan, kahvia koneeseen ja ripsiväriä ripsiin ja koirat takaisin sisälle. Tällä kertaa ovella ootteli vain yksi koira, bordercollie Chiqi, joka pyöritteli silmiä siihen malliin että tiesin jotain olevan pielessä..

Portugalilaista prinsassaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla, oli totaalisesti hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Ei auttanut muu kuin vetässä lenkkarit jalkaan ja lähteä etsimään.. Kyselin ovelta ovelle, katsoin tienlaidat, etsin metsästä raatoa, kurkistelin supiluolille, ajelin autolla pitkin pitäjää ja soittelin paikalliselle koiratarhalle. Ja ei kerrassaa jälkeäkään missään. 2h jälkeen alkoi iskeä jo pieni paniikki olin vähintääkin satavarma että koira on takuulla varastettu ja matkalla Nuijamaata;)

Mutta vihdoin ja viimein syyllisen pää nousi ojasta, tyyppi oli kylmänviileesti ollut raivaamassa myyrä/hiirikantaa naapurin pelloilla n. 400metrin päästä pihalta, ja aivanvarmasti on ollut kuulolla kokoajan, mutta on selkeesti ollut parempaakin tekemistä kuin sohvalla makoilu kun on näin kaunis aamukin;) Kun karkuri huomasi tulleensa löydetyksi niin kehtasi vielä haukkua räksyttää löytäjäänsä häntä tanassa, tsiisus mikä koira *nauraa*


Hyvä muistutus taas jälleen podengon alkukantaisesta luonteesta, riistaviettiä löytyy eikä tosissaan ole mikään pullamössökoira vaikka välillä niin luulenkin. Bordercollie on taas niin nöyrä ihmiselle ja rakastaa työntekemistä, pelkkä sanallinen kiitos riittää käynnistämään moottorin ja työnjälki on yleensä juuri sitä toivottua sekä opetettua.Podengolle taas pitää huolellisesti rakentaa jokainen käsky/liike oikein mukavaksi tempuksi- esim. maahanmeno ei missään nimessä ole alistava vaan_oikein_hauskatemppu.

Itse tykkään kouluttaa naksulla, silloin pystyn palkkaamaan täsmällisesti oikeasta toiminnosta minkä koira pienellä vinkillä tarjoaa. Meininkinä siis iloista "kukkahattu"-koulutusta;) Saas nähä mihin kukat ja hatut riittää tavoitteena on ainakin realistinen TK1, olisi niin mukavaa voittaa jokunen bc ei niin tokorodulla, se kertonee eniten kouluttajan pitkäjänniteisyydestä sekä huumorintajusta:)

Kuva Tiia Tamminen, Tampere KV 2009

Ei kommentteja: