No niin, ihmeiden aika ei olekkaan ohi Weppi täräytti mölliradan aikaan -14.68/0 ja vauhtia oli hetkittäin jo ihan hurjasti, eli oikeilla jäljillä ollaan vauhdin hakemisen suhteen, hyvähyvä! Aika haastava treenikaveri tuo nti on, pitää treenata hyvinkin lyhyesti ja lopettaa just siinä vaiheessa kun alkaa olla hauskinta.. Teemana siis nälkä kasvaa syödessä;) Mitään suurenpaa kompastuskiveä radoilta ei löydy, ainoastaan pitää katsoa itseään peilistä ja miettiä miten rakentaa treeni silleen että saa mielenkiinnon sekä vauhdin pidettyä kohdallaan ja samalla pitäisi edistyäkin eteenpäin jonkunverran, huhhuh:) Kuka sanoi ettei koiraharrastus ole stressaavaa?
Ollaan täällä kotipihallakin harrastettu kilpajuoksua hypyille/kepeille (vauhtitreeniä) Wepistä tämä on todella hauskaa, yleensä lentävän palkkauksen jälkeen villiintyy aivan totaalisesti ja hepulin partaalla juoksee kun päätön kana.. Mutta pääasia että homma toimii- jos koira pystyy hakemaan täydestä vauhdista yhdenkin hypyn ja pidettyä vauhdin seuraavaankin niin luultavasti saavutamme tällä tavalla optiminopeuden radallekin? *ristii sormensa*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti