Kävin tiistaina kouluttamassa agilityn alkeiskurssilaisia, teemana oli muutaman esteen radanpätkä putkella höystettynä, todella eteviä koiria ja innokkaita ohjaajia, hyvähyvä =)
Koulutuksen jälkeen otin rataa toisella kentällä myös Wepillä, ja kappas vaan nythän se kulkee hyvin. Rata oli minusta jokseekin haastava, mutta Wepillä ei ollut ongelmia suoriutua siitä ollenkaan. Todella taitava ja kuuliainen koira, kehänlaidalta kuultuna näyttää olevan peräti nopeimpia podengoja mitä Suomessa on, kiva kuulla että kulkee, tekemistä on tosin vielä runsaasti mutta ilmeisesti ollaan oikeilla jäljillä. "Jalkava mini" on onnenomiaan tuolla agilityradalla, näyttelyissä tosin siitä taitaa olla vain haittaa;) No, näinhän se menee kolikolla on aina kääntöpuolensa ja monet asiat voivat olla muutamasta sentistä kiinni:)
Lauantaina olisi messariin lähtö edessä, tavoitteena on hankkia häkinpäälle suojus, koirille muutamat joululahjat, ja ehdottomasti käytävä katsomassa ibizanpodencot, jos vaikka salainen haaveeni kävisi joskus toteen;) Niin, ja täytyy muistaa itsekkin käydä kehässä, älytöntä fiilistä ei ole, koska tietää ettei noilla kintuilla ole terävimpään kärkeen asiaa, eli jännitettävää ei ole ja varmasti ehtii hyvissä ajoin emännöimään pikkujouluja/saunailtaa vielä tänne Luumäellekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti