Sunnuntaina oli siis Wepin ihan ensimmäiset agilitykisat, tuomarina toimi Eija Berglund ja mini koirakoita oli ilmoitettu 9kpl. Arvattavissa oli ettei Eija meitä helpolla päästä, ja totisesti oli vaikeimpia ykkösenratoja mitä olen nähnyt ja ihanneaika oli niin tiukka että mineissä/medeissä ainoa selkeä alitus oli Wepillä -7.25, muita ei tietääkseni A-radalla ollut.
Aamulla lähdettiin kisapaikalle Lappeenrantaan napakassa pakkaskelissä tietäen ettei hallissa sen lämpöisempi tule olemaan;) Kilpailukirja oltiin jo aikaisemmin ostettu valmiiksi, jäljelle jäi tuomarin varmennus ja koiran mittaus. Wepillä oli niin monta takkia päällä, että joutui kuorimaan useamman kerroksen ennen kuin tuomari miniksi uskoi;) Kummasti laittoi hanttiin mittauksessa, luultavasti heiluva pöytä, takkien kuoriminen ja kylmyyden kauhistuksella sekä mikrosirunlukijalla oli osuutta asiaan.. Tarkkaa lukemaa ei luultavasti saanut, mutta sanoi et selkee homma. Rataantutustuminen alkoi klo 9.00, ja aloitus näytti niin pirulliselta että oksat pois. Hyppy suoraan, hyppy oikeelle ja sitten 90kulmassa vasemmalla kepit, sitten keinulle, muurille, hyppy ja mutkaputkeen- sieltä renkaalle ja takas vasemalle suoraanpukeen jonka jälkeen takaa kiertona hyppy.. Arg.. Sai alussa valssata ja veivata ihan olan takaa, loppu olikin sitten suoraa ja jouhevaa menoa.
Yhtään ei edes jännittänyt, tiesin että koira tekee just silleen kun ohjaan ja näinhän se meni;) Koira paikkaili muutamaan kertaan minun sijoittumisia, putkilla tuli itselle kiire ja renkaaseenkin meni. Tosi varman ja hyvänoloista menoa, kunnes oltiin puomilla ja itsekkin tajusin että juma nythän on nollarata menossa ja ajattelin varmuudeksi vetää kädellä kontaktille asti.. Noh, siinähän kävi pieni työtapaturma Weppi koski minua nenällä käteen ja ajattelin että paskat nyt tuli virhe ja vetäsin käteni visusti tuomarilta piiloon ja kappas koira loikkasi samalla kontaktilta pois ja virhe vasta siitä. Sitten reviteltiin sujuvasti maalia kohti puhtaasti.
Todella hyvä mieli jäi radasta, vaikka ilman kontaktivirhettä voitto olisi ollut ylivoimainen, mutta onhan nämä oppirahat maksettava ja tiedän etten takuulla ota noin naurettavaa virhettä toistamiseen, ainakaan lähiaikoina;) Palaute radasta oli kannustavaa, ohjauskin näytti ajoittain hallitulta sekä rauhalliselta ja kovempaakin kuulema sietäisi juosta, eli vieläkin on varaa tiukata, vaikka aika lujasti jo se nyt kulkee:)
Siitä lähdin sitten iloisella mielellä työpaikalle, kepo tuli hakemaan koiran, coatsi sai sydämelleen palkintojen hakemisen ja sihteerikkö nappasi kilpailukirjan talteen. Kiitos Teille, ootte vaan niin parhaita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti