C.I.B- haaveista tuli totta..

Wepin ulkomaanreissut alkoivat Liettuasta 3.8.07 ja ympyrä on nyt sulkeutunut 13.3.2010 saimme korkata kuohuviinit C.I.B ja LTUV-2010 kunniaksi Vilnassa ja kaikenkunnian tästä saa tuomarina toiminut Leni Finne;) Sittenkin, vaikka olisin voinut laittaa pääni pantiksi ettei siltä tuomarilta käsipäivää enemmän saada- no ei saatu käsipäivää, saatiin tittelit muttei ainuttakaan kädenpuristusta :)

Arvostelusta saa selvää ainoastaan "exellent head type,ears,well bone, dark eyes ja soud mover.."

Sunnuntaina tuomarina oli Tanskalainen Jorqen Hindse, erittäin mukava centleman allrounderi, jonka mielestä Weppi oli päästävarpaisiin ekselenttiä ja kaiken kukkuraiseksi vielä eleganttikin sekä esimerkillinen etuosa=) Sanoi että mielellään tälle koiralle antaa kaiken mitä tarjolla on, jos vain mulle se sopii. Sanoin,että kylhän se passaa, kiitoksia vain.

"good size, elegant, exellent head,exellent eyes, exellent ears, exellent topline, nice body, parable in the front, moves exellent."

Ryhmäkehistä tuli tyypillinen läpijuoksu, mutta sen verran kilpailuhenkeä oli, että juostiin kehästä pois vasta tuomaripöytien jälkeen, pitihän se vielä kerran tuomareille naamaa näyttää ennen takavasemmalle poistumista ;-)

Matkaseurana oli myös 15kk vanha shipperce-uros Tikkari ja sillekin pokkasin LTUJV-10 ja junnuserin- jolla samalla valioitui LTU JCHksi. Sunnuntaina Leni Finne antoi ERIn, muttei halunnut antaa junsertiä. Perusteluita ei sanonut, eikä paljoo muutenkaan ollut juttutuulella. No samapa se, kaikki saatiin mitä oltiin lähdetty hakemaankin.

">


Matkaraporttia kuvineen tulossa vielä lähipäivinä. Madventure kiittää ja kumartaa jälleen, 10 ulkomaanreissua takana ja tittelirivi näyttää nyt tältä:
LTU & LV & EST & BALT & RUS JMVA,
C.I.B. *, FIN & RUS & LV & LTU MVA, LTU V-10, Vilna cup V-10

Suuret kiitokset kasvattajille,Hannu Mutaselle sekä tukijoukoille, vuodesta 1992 olen täälläisestä koirasta unelmoinut ja nyt on vihdoin toteutunut. KIITOS!!

Agilitykisat 6.3.2010

Eilen startattiin Lappeenrannassa, olin vähän skeptinen ennen rataa, että mitenköhän tuleman pitää kun Wepillä juoksu tekee tuloaan ja on niin omissa maailmoissaan;) Mutta radalla ei ollut huolen häivää, reippaasti eteni esteeltä esteelle ja nyt tuli kaikki kontaktitkin otettua, vau! Tarjottimella oli taas mahdollisuus nolla-voittoon, mutta putken vääräpää kutsui 99% kaikkia radalla olleita ja niin myös meillekin kävi.


http://www.youtube.com/watch?v=g95Vcjt9Td8


Kolmas kerta todensanoo, i hope =)

Valmistautumista agilitykisoihin/näyttelyihin..

Pienoisessa mielenhäiriössä ilmotin molemmat koirat Lappeenrannan näyttelyihin, ja bordercollie rouvalla on viimeeksi näyttelyhihna ollut kaulassa 2006 =) Pitikin heti ilmottautumisen jälkeen käydä pihalla koittamassa kuin kulkee ja näköjään samaan malliin kuin ennenkin eli häntä suorana napittaa silmiin ja juoksee silminnähden vinossa.. Kumma koira kun ikinä ei muuten nosta häntää kuin viretilan noustessa;) Eli paikkaan tilannetta heti naksulla ja namialustalla, jos vaikka kuukauden päästä oppi olisi perillä ja selvittäisiin kehäkierros kunnialla läpi.. Hyvin on muistissa että namihelähtää kun kontaktia ottaa ihmiseen, toivottavasti kerkeän kuukaudessa muuttamaan tätä käyttäytymismallia.. Apua..

Weppi painii kontaktiongelman kanssa tai siis lähinnä minä, loppuasento on nyt suht varma (two on-two off) mutta liikerata on väärä, eli tuijottaa minua kokoalastulon ajan.. No tähänkin löytyy ratkaisu toivottavasti tästä namialustasta, vaikka olenkin vannonut itselleni ettei Wepille passaa mitään maahan jättää, koska luuhausvaara on hyvinkin suuri;) Onneksi puominpätkä löytyy kotonta ja kinosta senverran että saa kätevästi sopivaa kallistuskulmaa säädettyä;) Viikko aikaa saada homma skulaamaan Lappeenrannan kisoihin, iik :)

Eli nyt vain itseä niskasta kiinni ja treenaamaan koirat kuntoon kevään koitoksiin..



..arkistosta löytyi humputtelukuva vuodelta 2007,jolloin oltiin ensimmäistä kertaa Liettuassa ja matka hulvattomien Kotkalaisten kera jälleen lähestyy;)

Epäviralliset agilitykisat 7.2.2010

No niin, tänään oli epäviralliset agilitykisat ja meiden ensimmäinen startti kovassa porukassa, eli ihan kilpailijoiden radalla. Tuomarina toimi tällä kertaa Ari Saavelainen. Rata oli mukava ja suoraviivainen, muutamalla kiperällä koukerolla höystettynä.

Luokkajärjestys oli medi-maksi-mini ja rataantutustuminen kaikilla yhtäaikaa. Kauheeta startata vasta aivan loppupäässä olin aivan varma,että unohdan radan monta kertaa ennen omaa suoritusta;) Mutta hyvinhän se meni, ylivoimaisen voiton tärveli taas tuttu ongelma eli puominalastulo..

Suoran alun jälkeen vauhtia oli huimasti ja koira paineli häntäsuorana esteeltä esteelle ja jokseekin herranhallussa koko koira.. *nauraa* Puomilla loikkasi alastulon hiuksenhienosti ja siitä 5 virhepistettä. Loppurata menikin huipusti, muutaman kohdan näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut hoitaa huomattavasti paremmin/lyhyemmällä tiellä. Noh, rutiinin puutettahan tämä vain on, tästä se lähtee kulkemaan ja kerrankin olen iloinen samasta virheestä koska selkeesti paikattavissa on =)

Tuloksena siis
31.74/-28.26 ja ratavirheitä 5. Niin ja pronssia nopeimmalla ajalla- kulta ja hopea menivät puhtaille suorituksille. Hyvä mieli jäi ja kyllä se mitalli tästä kirkastuu:)

Agility sujuu kuin tanssi.. =)

Ihanaa, pakkaset ovat täälläkin lauhtuneet ja vihdoin pääsi agilitytreeneihin, kun itse pidän -15 ehdottomana pakkasrajana agilityssä. Treenattiin Henna Karuvehan tiukan ja valvovan silmän alla pätkiä MM-radoista, ja juma että koira menikin hyvin!! Vauhtia oli lupaavasti ja ei kerrassaan mitään ongelmia radoilla, omassa ohjauksessa hieman vajavaisuutta, mutta koira paikkailee kivasti omia hölmöilyjä;) Radat tuntuivat aluksi ihan mahdottomilta, mutta koira kun osaa suorittaa oman osuuden 10+ niin hyvinhän niistä selvisi. Aivan upea koira ja treeni tuottaa selkeesti tulosta, edistystä tapahtuu huimaa vauhtia ei voi olla kun kiitollinen tästä ihanasta koirasta ja hyvästä valmennuksesta.

Niin ja täytynee mainita, että vihdoin ja viimein olen löytänyt useiden kokeilujen jälkeen lelun josta koirakin pitää- ja se on muovipussi, aivan juuri se:) Ennen rataa nostatan virettä revittämällä muovipussia ja radan jälkeen saa koko pussin sisältöineen omakseen. Naurattaa kyllä miten yksinkertainen ratkaisu löytyi tähänkin ongelmaan, halpa ratkaisu- ja ketunhännät jäävät selvälle hopeatilalle. Pääasia että homma toimii ja koiralle palkka on mieluinen;) Tietysti tässä on pähkinänä myös se, jos ja kun lähtee kokeilemaan onneaan maastojuoksuihin, niin koirahan on valmiiksi ehdollistettu pussinperässä juoksemiseen. Ovelaa, eikös;)

Pakkasta pitelee..

Huh, kun onkin ollut pitkä pakkasjakso täällä idässä, treenaamaankaan ei ole päässyt 2viikkoon. Itse pidän -15 pakkasrajana, olisi inhottavaa jos koira kipeytyisi treeneissä ja näin kisakauden alla olisi totaalisesti pois pelistä. Kevättä kohti mennään, Juhannukseenkaan ei ole kuin 5kk.. Äkkiäkös se aika menee:)

Ostin Wepille uuden hienon hurttatakin, jotta tarkenisi vieläkin paremmin. Wepistä takit ovat totaalisen inhottavia, pukemisen jälkeen ei pysty hetkeen liikkumaan mihinkään suuntaan, mulkoilee vain apua anovasti minuun päin. Takki on ollut kovassa käytössä, ollaan käyty luistelemassa jääradalla 1.5h lenkkejä, hyvin koirat jaksaa, eikös huippu-urheilijoillakin ole kuntokausi =D =D

Eilen oli ystäväni 40-vuotis juhlat ja siellä tapasin arvostetun hevosvalmentaja/ratsuttajan, joka on vannoutunut klassinseentyyliin. Oli todella hauska jutella ja hassua kuinka paljon hevosen ja koiran kouluttamisessa on yhtenäisyyksiä nykypäivänä. Uutta asiaa opetetaan sillai että eläimellä on mahdollisuus tarjota oikeaa liikettä ja siitä lähdetään pikkuhiljaa työstämään liikesarjaa. Ja kun pakonkäyttöä ei ole niin todennäköisesti liikettä tarjotaan pikkuvinkistä/palkkiontoivossa puhtaana. Hevostakin pitäisi ratsuttaa pienillä rauhallisilla avuilla ja napa kääntää periaatteessa 500kg eläimen- agilityssäkin vartalon käyttö ensiarvoisen tärkeää.. Ainut huomattava ero on se, että hevonen on parhaimmillaan 10-12vuotiaana ja koirahan on siinä vaiheessa eläkeläinen, 5-vuotiaana minusta koirat ovat kukassaan, eli töitä on tehtävä kaksinverroin enemmin;) Kiva että tämä ns. kukkahattuilu on muodissa, itse tykkään kovasti ja mikä parhainta- se oikeasti toimii =)

Jee, agilitykausi korkattu ja mitallihanat aukaistu ;)

Sunnuntaina oli siis Wepin ihan ensimmäiset agilitykisat, tuomarina toimi Eija Berglund ja mini koirakoita oli ilmoitettu 9kpl. Arvattavissa oli ettei Eija meitä helpolla päästä, ja totisesti oli vaikeimpia ykkösenratoja mitä olen nähnyt ja ihanneaika oli niin tiukka että mineissä/medeissä ainoa selkeä alitus oli Wepillä -7.25, muita ei tietääkseni A-radalla ollut.

Aamulla lähdettiin kisapaikalle Lappeenrantaan napakassa pakkaskelissä tietäen ettei hallissa sen lämpöisempi tule olemaan;) Kilpailukirja oltiin jo aikaisemmin ostettu valmiiksi, jäljelle jäi tuomarin varmennus ja koiran mittaus. Wepillä oli niin monta takkia päällä, että joutui kuorimaan useamman kerroksen ennen kuin tuomari miniksi uskoi;) Kummasti laittoi hanttiin mittauksessa, luultavasti heiluva pöytä, takkien kuoriminen ja kylmyyden kauhistuksella sekä mikrosirunlukijalla oli osuutta asiaan.. Tarkkaa lukemaa ei luultavasti saanut, mutta sanoi et selkee homma. Rataantutustuminen alkoi klo 9.00, ja aloitus näytti niin pirulliselta että oksat pois. Hyppy suoraan, hyppy oikeelle ja sitten 90kulmassa vasemmalla kepit, sitten keinulle, muurille, hyppy ja mutkaputkeen- sieltä renkaalle ja takas vasemalle suoraanpukeen jonka jälkeen takaa kiertona hyppy.. Arg.. Sai alussa valssata ja veivata ihan olan takaa, loppu olikin sitten suoraa ja jouhevaa menoa.

Yhtään ei edes jännittänyt, tiesin että koira tekee just silleen kun ohjaan ja näinhän se meni;) Koira paikkaili muutamaan kertaan minun sijoittumisia, putkilla tuli itselle kiire ja renkaaseenkin meni. Tosi varman ja hyvänoloista menoa, kunnes oltiin puomilla ja itsekkin tajusin että juma nythän on nollarata menossa ja ajattelin varmuudeksi vetää kädellä kontaktille asti.. Noh, siinähän kävi pieni työtapaturma Weppi koski minua nenällä käteen ja ajattelin että paskat nyt tuli virhe ja vetäsin käteni visusti tuomarilta piiloon ja kappas koira loikkasi samalla kontaktilta pois ja virhe vasta siitä. Sitten reviteltiin sujuvasti maalia kohti puhtaasti.

Todella hyvä mieli jäi radasta, vaikka ilman kontaktivirhettä voitto olisi ollut ylivoimainen, mutta onhan nämä oppirahat maksettava ja tiedän etten takuulla ota noin naurettavaa virhettä toistamiseen, ainakaan lähiaikoina;) Palaute radasta oli kannustavaa, ohjauskin näytti ajoittain hallitulta sekä rauhalliselta ja kovempaakin kuulema sietäisi juosta, eli vieläkin on varaa tiukata, vaikka aika lujasti jo se nyt kulkee:)

Siitä lähdin sitten iloisella mielellä työpaikalle, kepo tuli hakemaan koiran, coatsi sai sydämelleen palkintojen hakemisen ja sihteerikkö nappasi kilpailukirjan talteen. Kiitos Teille, ootte vaan niin parhaita :)