Toko Seminaarissa opittua..

Nyt on TOKO tietoja päivitetty Marko Vuorenmaan avulla ja motivaatio sekä vire nousi ohjaajalla kertalaakista:)  Vinkkejä tuli kattavasti ja pidin Markon tyylistä niin paljon että halusin ja pääsinkin mukaan valmennusrinkiin mikä pyörii n.6vkon välein. Jee!!!  Marko on itse aikoinaan tehnyt Staffista TVAn ja sitten loikannut BCporukkaan- niinkuin kaikki kärkinimet pääsäännöllisesti. Minä taas vaihdan kelkkaa toiseensuuntaan, välillä pääsee syviä huokauksia kuinka se beecee onkin niii-in helppo ja nopea kouluttaa.. Mutta yritän jatkuvasti muistuttaa itseäni sillä, että koiran tehtävä on olla koira ja toimia järkevästi arjessa. Kaikki loppu on ihmisen keksimää ajanvietettä ja eihän se koiran vika ole jossei ihminen osaa sitä opettaa.

Nasta sanoo että on luontainen seisoja/metsästyskoira eikä mikää humpuuki pirkko ;)

Noutoon saatiin hyviä vinkkejä ja Markon mielestä noudon ja luoksetulonpaikka kuuluu olla sama. Eli koiran pitää tulla samalla voimalla luokse kapulan kanssa sekä ilman. Drivea loppuun saa esim. hyppyesteellä kun koiran on pakosti käytettävä voimaa ennen loppuasentoa. Vauhtitreeni tehdään perinteisesti leluvaihtareilla, mitä kovempaa kulkee sen vähemmin kerkeää kapulaa suussaan  leipomaan. Esim. Markon koirat ei tunne käsitettä "ravia kapula suussa" vaan pyritään aina nopeuteen ja laukkaan. Ja pitää miettiä tarkoin että koira hallitsee kaikki osa-alueet mitä noutoon kuuluu ennenkuin vaatii ne kokonaa. (Paikalla pysyminen/istuminen, kapulaan tarttuminen, kantaminen, vauhti, loppuasento ja irrotus) Siinä ajattelemisenaihetta/ pilkkomista myös muihin liikkeisiin;)

Ponnistaen kohti tuloksia :)

Pidoista tulee nouto sittenkin :)

Ihmeidenaika ei ole ohi ja olen onnistunut rakentamaan saksanseisojalle kelvollisen noudon parinviikon intenssiivisen pitotreenien avulla. Jee, aploodeja:))) Ongelmana oli se että jos kapulaa ainoastaan viskoo niin jäystää ja jos toppuuttelee niin ei maasta nosta ylös. Palattiin ihan alkeisiin ja otin pito treeniä makupalaan vaihtaen, siitä kehiteltiin muutaman askeleen liikesarja ja palautus vaihtui jälleen eteen. Maasta nostaminen on vieläkin aavistuksen lukossa, mutta taisin ratkaissa ongelman internetin avulla;) Eli kun koiralle antaa kapulan pitoon niin korkeutta pitää vaihdella ja pyrkiä pikkuhiljaa lähemmäksi maata. Näin aukesi "meiden lukko", ja eilen olin 1.5vuoden taistelun jälkeen vakuuttavin suoritus :D Chiqi-mummo pyörittelee silmiään kun nuoriso ei vaan ymmärrä, vietikäs/terävä bc oli niii-in helppo opettaa ja tarraa metallinoutoon kiinni vieläkin nuoruuden innolla :)

Huomenna olen menossa TOKO-seminaariin ja saas nähdä tuleeko sieltäkin uusia AHAA-elämyksiä. Ollaan varasijalla koulutuspaikkaan.  Kuunteluoppilaan pesti sopii minulle hyvin, koska ongelmia ei sillälailla ole- kaikki liikkeet on vähän kesken ja ylimääräiset avut pitäisi häivyttää pois. Hyvältä näyttää kaikinpuolin, pikkuhiljaa kohti kisakenttiä;)

"Ei ne tulokset- vaan sinne kuljettu yhteinen tie<3 "

Pikkujoulujahti Kytäjän kartanolla tarjosi hienot puitteet mannermaiselle kanakoiralle, maastot olivat upeat ja fasaaneja oli varmasti sadoittain.. Nastalle tämä oli hiukan liikaa, ensi haussa törmäsi tuulenalta 20 linnunparveen ja yritti lähteä uiden perään.. Samassa rytäkässä katosi korvat loppupäiväksi ja ei saanut mitään järkevää aikaiseksi.. Noh, kyllä me oikeesti kotona osataan, nuori koira tarvitsee vain paljon aikaa ja kärsivällisyyttä onneksi sitä on isännällä enemmin kuin emännällä.. Jahtipäivä oli muutoin onnistunut, Pikku-Ainokin nukkui miltei kokopäivän ja vaipanvaihto onnistui myös skodassa;) Päivän päätteeksi oli kokous ja pientä purtavaa kodalla, hienot järjestelyt ja puitteet tykättiin kyllä kovasti.

Saksalainen monenviljankoira työssään...

Kotona ollaan yritetty jallittaa kolmea fasaania päivittäin, eilen olikin hieno työ Nastalta ja olisi ollut pudotuksen paikka. Toivottavasti tälläviikolla onnistuu uudelleenkin ja saadaan tipi tontiin.. Pitää keväällä istuttaa lintuja lisää, haasteellista tehdä riistatöitä kun linnut vilistää pitkin kyliä ja kukkopojat alkaa olemaan turhan ovelia.. Vaikeeta tämä kyllä on, peuratkin ovat tulleet ruokintapaikalle ja yritä sitten laittaa koiraa hakuun kun ei tiedä mikä on vastassa.. Onneksi Weppi kertoo kyllä jänisten läsnäolon ja Chiqi reagoi supiin, ostoslistalla ajavakoira?

kymmenen vuotta ikäeroa ystävyksillä. Chiqi on ehdottomasti porukan tottelevaisin, mutta kyllä rouva välillä koittelee omia rajojaan ja ottaa myös omankäden oikeuksia kun sille päälle sattuu ;)

Luvallinen nollavoitto portugalilailselle :)

kaksi kisaa- kaksi voittonollaa- nyt on syytä juhlaan :))

Niin kävi Kotkan kisoissa, Pertti Siimeksen radat sopii meille mainiosti. Molemmat radat olivat mukavia ja sujuvia. Hyppyrata voitettiin ainoalla miinus ajalla, vaikka minusta Weppi oli aavistuksen tahmea. Toka rata oli paljon parempi, kepeillä pieni sotkentuminen ja siitä vitonen- muuten ei moitteen sijaa. Hui, olipas lähellä se kolmosluokka ;) Wepin kausi on ollut kyllä erinomainen, kaksi kilpailua ja kaksi voittonollaa :D Nyt ei edes jännittänyt, nautin vain kotiäidin vapaudesta ja laatuajasta rakkaisen koirien kesken. Saksalainen partasuukin pääsi mukaan ja jännä miten koira muuttui heti ensimmäisien juoksujen jälkeen. Hulivilistä tuli cool ja aikuinen, nyt ei  emännän niska punoita yleisillä paikoilla- Nasta käyttäytyy kuin hienot neidit konsanaan :) Kyllä oli hienopäivä<3

Fasaani rintamalle kuuluu hyvää, päiväkävelyllä saatiin tiukka seisonta. Luulin aluksi että seisoo kauriille mitkä oli n. 150metrin päässä, mutta annoin silti avanssikäskyn. Ja kappas leijonaloikka ojaan ja fasukukolle meni jauhot suuhun, kiroten siivitti välittömästi matkoihinsa. Nastakin jäi paikalleen pönöttämään ja maksimikehut siitä. Vitsit millanen nenä sillä on, kyllä takuuvarmasti linnut löytää jos niitä vaan kulmilla on.

 Meidet hyväksyttiin Kouvolan Kanakoirien jäseniksi ja viikonloppuna onkin sopivasti pikkujoulujahti Kytäjän kartanolla. Odotan sitä innolla, lupaan pitää suuni supussa isännänvuorolla ja ajatella ainoastaan  positiivisia asioita. Läksytyksen yritän jättää ammattilaisille ja ainoastaan tuen ja kannustan aviomiestäni niinkuin kunnon vaimon kuuluu;)

Kuonot kohti uusia haasteita :)

Jäniskevennynys aina lenkin päätteeksi..

Nastan ja Wepin yhteistyö on saumatonta kun kyseessä omatoiminen jänisjahti. Nasta tekee laajan hakukuvion ja tiukkaa sien pienemmäksi jos saa jäniksen hajun nokkaan. Weppi odottaa sivistyneesti emännänvieressä ja heti kun Nasta älähtää ajohuudon niin portugalilainen lähtee vastaan. Ensin tulee jänis sitten saksanseisoja, ajovuoro vaihtuu portugalilaiseen ja saksalaiseen löytyy jarrut :) Varsin harmitonta hupia, kiinni ne ei niitä saa ja Weppi ei kehtaa yksin jäniksen perässä pitkälle painella.

Saksalaiset ovat  monenviljan riistakoiria ja täytyy olla ylpeä siitä miten hyvin Nastakin jänikset löytää, moni ajokoiramies olisi varmasti kateellinen toiminnan ripeydestä. Toimintamalli  aiheuttaa minulle päänsärkyä, jos seisoja osaa seisoa sekä tiedottaa niin miksi se ajaa kuin vinttikoira? Kysyttiin asiaa jo viisaammilta ja neuvoja tuli laidasta laitaan. Ehkäpä lähdetään kuumallejäljelle liinankanssa toppuuttelemaan tai sitten ostettava oma kotikani;) Moni oli sitä mieltä että riistatyö on vietävä loppuun ja jänis ammuttava jotta keksii että yhteistyöllä on varmin lopputulos. Kuulostaa ainakin hyvin loogiselta, mutta kyllä minulle lemmikkikanikin kelpaisi :)

Metsästyskoulutus on kyllä haastavinta mitä olen koskaan kokenut. Koira kuumuu, linnut/jänikset eivät pysy paikallaan, palaute koiralle on aina myöhässä ja oma-ajoitus pielessä. Voi jehna sentäs:) Onneksi koiralla on paljon kierroksia jotta antaa kouluttajan virheitä anteeksi, eikä ota nokkiinsa. Agilityssä lähti taannoin nuuhaamaan omiaan, palautin koiran radalle ja kappas ei halunnut enää hypätä kyseiseen nurkkaan päin.. Miten niin pehmeä?

Viikonloppuna on agilitykisat Kotkassa ja oli kyllä niin huono kenraali Wepiltä että möllikoiratkin tekee parempaa rataa. Mutta voiko koiralta vaatia täydellisyyttä jos oma ohjaaminen on sinnepäin ja ajatukset jossain muualla kuin agilityssä? Ehkäpä yritän skarpata viimeistään Kotkassa :)

Niin ja tärkein meinasi unohtua- Story goes Naughty girl täytti 11v isänpäivänaattona:) Toivottavasti huolettomia kilometrejä on vielä paljon jäljellä<3

 "Saksanseisoja vaarantaa mielenterveytesi ja lievemmissäkin tapauksissa aiheuttaa vähintäin vatsalaukunhiertymän"  


Löysin tämmöisen lausahduksen eräältä foorumilta ja siinä ehdotettiin että moinen lause pitäisi liittää näiden epeleiden rotumääritelmään:) Niin totta ja tiedän tunteen;)
              Aijemmin  Nastan lintuhaku oli liiankin nopeaa ja laajaa,  törmäys sekä peräänmeno 99% varmuudella. Toppuuteltiin muutaman kerran liinalla- ja nyt koira etenee neljä metriä kerrallaan ja kysyy lupaa edetä.. Liikkuu-pysähtyy-kysyy-liikkuu-pysähtyy-kysyy-liikkuu-pysähtyy-kysyy.. Ja jos patistaa eteenpäin niin liikkuu-pysähtyy-kysyy metrin välein:) Minusta tämä on herttainentapa ja osoitus siitä miten herkkä sekä kultainen koira on, mutta isäntä on asiasta hyvinkin erimieltä;) Tästä lähtien juoskoot jälleen valloillaan, ristimme kätemme että ei pahemmin törmäilisi tai söisi fasuja suihinsa.. Lets see..

Käytiin katsomassa KAER F-kokeita Raussilassa ja oli todella hieno mahdollisuus päästä seuraamaan taitavia koiria aitiopaikalta:) Laji ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, mutta ehkäpä vaikuttavinta mitä olen koskaan nähnyt. Kiitokset Kouvolan kanakoirayhdistykselle ja onnittelut kaikille tuloksiinsa tyytyväisille:)


Mitäs muuta, canicrossi ollaan aloitettu ja omakunto oli huonompi kuin uskalsin pelätä;) Kintut menee hapoille lyhyemmistäkin lenkeistä, hiki tulee ja palautuminen ei ole aivan samaa mitä silloin parikymppisenä.. Mutta kyllä tämä tästä, ei tarvise palella ulkosalla ja lenkki taittuu lyhyemässä ajassa kuin kävellen. Mukavaa vaihtelua ja kerrankin koiraa ei tarvitse vetämisestä kieltää- Nastahan on luonnonlahjakkuus;)

Kuva viime syksyltä.

Uudet perheejäsenet *3

Kun Pohjoisenreissu meni Nastan osalta saikkuiluun, niin mitä ei koiraharrastaja tekisikään seisojansa eteen? Kävimme eilen ostamassa kolme fasaanikukkoa pihapiiriin ja nyt on millä seisottaa;)

Ensimmäinen treeni onnistui yli odotuksien, koirahan löytää linnut leikiten ja seisoo niille kuin tatti. Uskomatonta!! Lintu kävelee 20cm päästä koiran kuonosta ja saksansaukko vaan seisoo jalka ylhäällä ja odottaa lisäohjeistusta.. Vau!! Uskomatonta ja mahtavaa! Näinhän seisoja toimii, mutta kun on niin monta jänisajoa takana että meinasi jo usko loppua. Kylläpä isäntäkin paukutteli henkseleitään treenien jälkeen ja naama oli hymyssä suin räntäsateesta huolimatta:)  


Mukava harrastuskoira, lupaavat metsästysominaisuudet ja nöyrä luonne, kasvattaja voi olla ylpeä tuotoksestaan- olemme onnekaita seisojan omistajia:)