Karkulaispodengo..

Tänään oli tarkoitus lähteä "ketyilemään" agilitykisoihin Imatralle, ja aamu sujui normaaliin malliin, koirat ulos, ruuat turpoamaan, kahvia koneeseen ja ripsiväriä ripsiin ja koirat takaisin sisälle. Tällä kertaa ovella ootteli vain yksi koira, bordercollie Chiqi, joka pyöritteli silmiä siihen malliin että tiesin jotain olevan pielessä..

Portugalilaista prinsassaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla, oli totaalisesti hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Ei auttanut muu kuin vetässä lenkkarit jalkaan ja lähteä etsimään.. Kyselin ovelta ovelle, katsoin tienlaidat, etsin metsästä raatoa, kurkistelin supiluolille, ajelin autolla pitkin pitäjää ja soittelin paikalliselle koiratarhalle. Ja ei kerrassaa jälkeäkään missään. 2h jälkeen alkoi iskeä jo pieni paniikki olin vähintääkin satavarma että koira on takuulla varastettu ja matkalla Nuijamaata;)

Mutta vihdoin ja viimein syyllisen pää nousi ojasta, tyyppi oli kylmänviileesti ollut raivaamassa myyrä/hiirikantaa naapurin pelloilla n. 400metrin päästä pihalta, ja aivanvarmasti on ollut kuulolla kokoajan, mutta on selkeesti ollut parempaakin tekemistä kuin sohvalla makoilu kun on näin kaunis aamukin;) Kun karkuri huomasi tulleensa löydetyksi niin kehtasi vielä haukkua räksyttää löytäjäänsä häntä tanassa, tsiisus mikä koira *nauraa*


Hyvä muistutus taas jälleen podengon alkukantaisesta luonteesta, riistaviettiä löytyy eikä tosissaan ole mikään pullamössökoira vaikka välillä niin luulenkin. Bordercollie on taas niin nöyrä ihmiselle ja rakastaa työntekemistä, pelkkä sanallinen kiitos riittää käynnistämään moottorin ja työnjälki on yleensä juuri sitä toivottua sekä opetettua.Podengolle taas pitää huolellisesti rakentaa jokainen käsky/liike oikein mukavaksi tempuksi- esim. maahanmeno ei missään nimessä ole alistava vaan_oikein_hauskatemppu.

Itse tykkään kouluttaa naksulla, silloin pystyn palkkaamaan täsmällisesti oikeasta toiminnosta minkä koira pienellä vinkillä tarjoaa. Meininkinä siis iloista "kukkahattu"-koulutusta;) Saas nähä mihin kukat ja hatut riittää tavoitteena on ainakin realistinen TK1, olisi niin mukavaa voittaa jokunen bc ei niin tokorodulla, se kertonee eniten kouluttajan pitkäjänniteisyydestä sekä huumorintajusta:)

Kuva Tiia Tamminen, Tampere KV 2009

Pitkänperjantain agiliitelyä;)

Tänään lähdin aamusta Maijan seuraksi hallille ja olipa kyllä hyvät treenit molemmilla, voidaan paukutella henkseleitä lopunpäivää;) Maija uurasti keppejen kanssa ja itse keskityin slaalomeihin sekä välistävetoihin, yllättävää kyllä ongelmia ei ollut vaikka niitä ei ole treenattu, vautsi mikä koira=) Lopuksi otin myös eteenlähetystä avustajan kanssa ja kyllä tuli vauhtia kinttuihin kun podengo näkee ruokakupin, hyvin toimi.

Kokeilin myös muutaman pätkän bc-rouva Chiqin kanssa ja näin vanhana höperönä tekee parasta rataa mitä ikinä, rimat pysyy ylhäällä ja taipuu vaikka mistä mutkasta oikeaan suuntaan.. Jos kunto pysyy kohillaan niin taitaa meikäläisen "mustahevonen" startata epksissä;) Se jälleen niistä luvatuista eläkepäivistä, vielä virtaa piisaa ja tykkää tehdä, sekä aivan mieletön fiilis viedä koiraa radalla mikä etenee juuri siten miten haluan ja toimii kuin kello.. Mahtava koira!!

Nyt alkaa pääsiäisen vietto, odotamme illaksi vieraita, mukava saada maalle säpinää:)

Koko katras, eli kepo ja lauma

Agility treeniä..

Tiistaina onkin Wepillä herkkupäivä, elikkäs agilitytreeniä maistuvalla palkalla;) Olen jälleen vaihtanut treeniryhmää, ja nykyisessä ryhmässä on tietotaitoa vaikka muille jakaa, kaikki ovat "vanhoja kettuja" agilityn saralla. Hyvinhän Weppikin pyörii näillä haasteellisilla kiemuraradoilla, pitää vain muistaa pilkkoa pätkiin ja tarjota palkkaa suht ahkerasti;)

Suoraan meno alkaa olemaan ongelma, tyyppi kaasuttelee häntäpitkänä, kiihtyvyys on ferrarin luokkaa ja ohjattavuus herranhallussa;) Ja itestä tuntuu että liikun kuin mummo hangessa, toppapöksyt paukkuen yritän pysytellä kannoilla ja loppupeleistä jään jälkeen ja löydän koiran yleensä A.n kontaktilta kyselemästä et "mihis sää nyt taas jäit?" Ja koira virnuilee ja nauraa partaansa..;)

No koira pitäkööt varansa, kunhan nämä sivutietkin sulaa niin juoksutreenit alkaa välittömästi- ja kun nakkaa nämä talvivetimet varastoon niin luulisi näihinkin kinttuihin tulevan vauhtia runsaasti lisää, heh.

Match Showt 4-5.4

Tämä viikonloppu meni kuin menikin koiramaisissa kujeissa, tarjolla oli
2kpl match showta ja tokihan niihin molempiin piti osallistua ettei vaan joutudu tekemään tekemättömiä töitä, vaan pääsee kehänreunalle karkuun..

Veto oli sinänsä hyvä, koska pärjäsimme molemmissa reippaasti yli odotusten, Virolahdella olimme BIS1, taakse jäivät suuret ja näyttävät koirat, podengo vaan porskutti kylmän viileesti kärkeen, eikä sieltä paikkaa kenellekkään luovuttanut;)

Tänään ajelimme kohti Imatraa, ja jotain käsittämätöntä oli järjestelyissä, paikalla reilusti yli 100 koiraa ja 2 tuomaria, juupa.. Mätsäripaikkana oli kaupungintalon teräsrakenteinen sekä avonainen parkkihalli mikä oli reilusti kylmempi kuin ulkoilma ja kehinä oli pari postimerkin kokoista länttiä. Eli piti käydä ulkona lämmittelemässä ja sitten taas kurkata miten kehät sisällä pyörii. 3h.n odottelun jälkeen pääsimme vihdoin kehään, punainen tärskähti ja sitten taas odoteltii tunti että päästään uudelleen kehään. Weppi oli jälleen aivan liekeissä ja porskutteli kuin euroopan omistaja ja rahkeet riittivät tällä erää 2.sijaan, läheltä liippasi tänäänkin se BIS-kehä tiketti;)

Mukava viikonloppu mukavassa seurassa, voiko ihminen elämältään enempää vaatia?

2.4 Knock-out kilpailut.

Tänään oli tarjolla agilityn knock-out kilpailut, joista mestari ratkaistiin pareittain, joista nopeampi ja virheettömämpi suoritus oli automaattisesti jatkossa. Radalla oli lähtö ja maali samassa, hyppyjen kautta käytiin mutkalla olevassa putkessa ja sieltä sitten erireittiä takaisin maaliin. Weppi juoksi peräkkäin 4 rataa, ja lopputuloksissa oli 2. nopein. Virheitä ei tullut, hyvin hallittua ja siistiä menoa, mutkaputkelle tuli niin lujaa että vauhti vähän töksähti- ja ripeänä tyttönä jouduin juoksemaan ulkokautta. Luvassa siis vielä putkireeniä- omakunto ei kestä moista pinkomista..Khöm..

Kaikista tyytyväisin olen koiran käytökseen, tuossa metelissä ja ihmispaljoudessa ei korvia lotkauttanut muille paitsi rapiseville namipusseille;)

Viikonloppuna onkin match showta kaksinkappalein, lähdetään hengailu mielellä, tuskin BIS voitto kahdesti samalle koiralle lankeaa, eihän se salamakaan samaan paikkaan iske:) Kiva tapa tappaa aikaa, ei tartte kotonakaan villasukkia kutoa, näkee uusia naamoja ja ihmisiä tuppaa tuo podengo kiinnostamaan kun ei aivan jokapäivä katukuvassa näy. Klaipedan näyttelyssä Liettuassa minut aikoinaan viitottiin pysymään paikallaan ja sitten siihen pelmahti ihmisjoukkio ottamaan kuvia moisesta harvinaisuudesta. Ja seuraavana näyttelypäivänä oli napattu matkaan ihminen joka osasi Englantia ja kyseli koirasta lisää, mitä viittomalla ei pystynyt edellispäivänä kertomaan.. Heh. Itse ainakin rodusta tykkään kovasti, mutta jokaisen ihmisen koira ei tämä siltikään ole.

Irtiottoja agilityradoilla.

Tänään kävin agilitykentällä kokeilemassa uusia kikkavitosia miten saa koiran hakemaan putkea paremmin ja ahnekoira oppii kyllä nopeasti namialustojen salat;) Aluksi purin liikettä niin että vedin putken suoraksi ja lyhyeksi, jätin makupalat toiseen päähän- ja sitten koira vaan HKblån perään. Sitten putkea mutkalle ja sama palkka. Ja viimoseltaan pari hyppyä eteen ja lähetys putkelle.. Helppoa treenia kun itse nakottaa suht paikallaan ja koira tekee työn. Hyvin toimi ja olin todella iloinen treenin kulusta, alkaa olemaan vauhtia ja lentävyyttä radoilla. Ajattelin että pitäisi vielä hiukan purkaa liikettä, ja ottaa naksu matkaan, että varmasti Weppi tietää mistä palkka tulee ettei ala kisakentillä etsimään namialustoja esteiden alta;)

Nyt vaan tekemään kaikkia esteitä tosi mieluisiksi sekä palkitseviksi, kokeilemaan eri este yhdistelmiä, paljon hyviä, lyhyitä ja ytimekkäitä pätkiä, treeniä, liikettä ja paljon palkkaa. Siitä ne agility tytöt ja pojat on tehty. Tai ainakin itse toivon olevani oikeilla jäljillä, ja löytäneeni punaisen langan sekä kultaisen keskitien;)

Täytyy vielä mainita lihashuollon ja venyttelyn tärkeydestä meille ohjaajillekin, itse teen suht raskasta työtä, lenkkeilen ja jumppailen säännöllisesti, ja kappas BPM.n testituloksien mukaan minulla on erinomainen lihaskunto, mutta kaikki loput mättääkin;) Lihakset ovat aivan liian kireät, joten ollaan siinä pisteessä että siitä johtuen toinen olkapää on ylempänä ja selässä mutka. Ja eikä siinä kaikki, suorituskykykin laskee koska lihakset hapottuvat nopeasti, kun eivät saa happea kireydestä johtuen. Taidan jättää suosiolla marathontreenit treenamatta, puolikas olisi kyllä kiinnostanut, mutta taitaa mennä harakoille jos treenaa tällee rautakangen nielaisseena;)

Agilitykauden korkkaukset;)

Nyt Lappeenrannassa pääsee treenaamaan ihan uudessa agilityhallissa, on katto päänpäällä ja hyvä pohja juosta. Tiistaina sitten katottiin vuoden kunto, suht helppoja ja ytimekkäitä pätkiä, nopeella palkalla. Ja juu-u, kyllähän Weppi juoksee sen minkä minäkin. Treenikaverit naureskeli, että tavan lassie-koira häntä heiluen etenee samaa tahtia kun minä, mutta ajassa paimenkoiraa verraten lyhyemmillä "teillä" säästää paljon aikaa- ja välillä laittaa turbo vaihteen päälle ja kaasuttelee hurjaa kyytiä:)

Tämä hetki on maailmankaikkeuden vaikeampia tässä harrastuksessa, koska periaatteessa koira osaa jonkunverran lukea jo rataa, mutta silti pitää varmistella aika paljon.. Rengas on ihan "herranhallussa" osuu, jos on osuakseen, ja ohjaaja ei uskalla ottaa keinua ilman että on varmistus lentokeinun varalta. Putket pitää selkeesti opettaa vielä tarkemmin, että saisi niihin räjähtävän lähdön, ei tarttes suulle asti saattaa. Paljon hyppyjä, valssauksia, käännöksiä ja persjättöjä sekä liikettä, siinähän se.

Täytyy vielä antaa kiitosta koiran tervepäisyydestä, hyvin se kestää kaiken trafiikin ympärillään, ei paljoa piittaa muista koirista, eikä hurjasta metelistä mitä hallissa on kun 2 ryhmää pyörii yhtäaikaan. Tekee vain työnsä ja mönkii koppiinsa keräämään voimia;)